Luottamus on kaiken fundamentti

Kun teimme ensimmäisen version Suomen Digikompassista, mukana oli harvinaisen suuri joukko innostuneita ja nuoria ihmisiä erityisesti valtionhallinnon puolelta.

1. Innostuksen aika

Ymmärsimme yhdessä, että julkisella sektorilla oli ainutlaatuinen mahdollisuus vähentää kansalaisten kasvavaa digistressiä yksinkertaistamalla asiointia ja tuomalla turvallisuutta elämäntapahtumiin sekä kotona että työelämässä yleiskäyttöisten identiteettiä rakentavien sovellusten avulla. Näimme mahdollisuuden valtavaan tuottavuusloikkaan.

Teimme pitkiä listoja niistä todisteista, joita kansalaisilla ja yrityksillä on oikeus odottaa julkiselta sektorilta. Ymmärsimme myös, että ottamalla sovellukset itse käyttöön julkinen sektori voisi yhtenäistää todisteiden vastaanottoa kansalaisilta, yrittäjiltä, yrityksiltä ja muilta julkisen sektorin toimijoilta.

Ymmärsimme, että kun julkinen sektori toimii näin – kuntatasolle asti – yritysten hallinnollinen taakka kevenee siinä määrin, että ne tulevat innolla mukaan. Samalla todistevirrat alkavat kulkea sujuvasti sektorien yli.

2. EU näki valon

Sittemmin EU on – osittain Findynetin ansiosta – tullut samalle linjalle. On ymmärretty, ettei kyse ole vain kansalaisten tunnistustodisteista, vaan hyvin laajasta vahvistetun datan kokonaisuudesta. Kasvava joukko ymmärtää, ettei kyse ole vain siitä, keitä sinä ja organisaatiosi olette, vaan myös siitä, mitä olette ja kenen puolesta teillä on oikeus toimia.

EU:n 19.11. julkaistu Omnibus-linjaus ajaa nyt organisaatiolompakoita – European Business Wallet (EBW) -sovelluksia – pakollisiksi julkisen sektorin yksiköissä, jotta todistevirrat saataisiin liikkeelle ja yritysten hallinnollinen taakka alenisi jopa 150–160 miljardia euroa vuodessa.

Kun komissio samalla asettaa ykköstavoitteeksi yksinkertaistamisen – esimerkiksi poistamalla sovellusten ennakkosertifiointitarpeita ja edistämällä käyttöönottoa ilman korkeinta luottamusluokkaa – voidaan todeta, että ymmärrys yritysten todellisuudesta on noussut uudelle tasolle.

3. AI-agentitkin tarvitsevat luottamusinfraa

Sittemmin on ymmärretty – osittain meidän ansiostamme – etteivät AI-agentit voi toimia ilman, että nekin tunnistautuvat ja esittävät valtuutuksia osoittavia todisteita.

Kun tekoälyn valtavia mahdollisuuksia ja samalla yhä vaikeampia riskienhallintatilanteita on nostettu esille, voidaan sanoa, että AI-agenteista on tullut turvainfrastruktuurin vahvimmat – mutta myös erittäin kärsimättömät – vetojuhdat.

EBW on välttämätön ja ainakin omasta näkökulmastani ainoa näköpiirissä oleva kontrolliväline.

4. Innostuksen loppu?

Kaiken tämän jälkeen voisi odottaa, että innostus olisi noussut aivan uusiin sfääreihin. Kävikin päinvastoin. Miksi?

Johtuuko se siitä, etteivät yritykset lähteneet riittävän voimakkaasti vaatimaan etenemistä? Vai siitä, että julkisen talouden pelastusoperaatiossa jopa kaikkein kannattavimmat investoinnit joutuvat karsituiksi? Vai siitä, että EU:n alkuperäinen kansalaislompakoihin keskittyvä hanke tehtiin liian monimutkaiseksi? Vai siitä, että etenemme yleensäkin hitaasti läpimurtojen hyödyntämisessä?

Todennäköisesti kaikki nämä tekijät ovat vaikuttaneet.

5. Mitä nyt pitäisi tehdä?

A. Ymmärtää yhdessä, kuinka valtavasta mahdollisuudesta on kyse. Luoda yhtenäinen ja vahva kansallinen tahtotila sekä priorisoida konkreettiset tekemiset ja investoinnit sen mukaisesti.

B. Hyväksyä tosiasiaksi, että kaikki todisteenvaihto siirtyy paperista ja PDF-tiedostoista koneluettavaan, semanttisesti yhteentoimivaan yhtenäiseen malliin.

C. Aloittaa tätä mahdollistava työprosessien uudistaminen kaikissa julkisen sektorin yksiköissä.

D. Ottaa käyttöön markkinoilta sopivat sovellukset hyödyntäen Findynetin KELA/HSL-hankkeen kokemuksia. Näin yksinkertaisimmat todistevirrat voivat avata silmät laajemmille mahdollisuuksille.

E. Luoda yksi yhteinen public-private rolloutiin keskittyvä yksikkö ja antaa sille riittävän laajat valtuudet muutoksen varmistamiseksi. Artikkelin kirjaoittaja Bo Harald